Pelko on muuten jännä juttu. Se on kaikkialla. Siltä ei voi välttyä. Me kannetaan sitä mukaan kokeisiin, se härnää meitä kun me tutustutaan uusiin ihmisiin, se ujuttautuu vaikuttamaan pieniinkin asioihin.

Mä pelkään. Aika paljonki ja aika monia eri asioita. Mä pelkään, että mä sanon jotaa typerää muitten kuullen ja märehdin niit juttuja, mitä oon jo sanonu. Pelkään mä muutenki, kuten just mun koulumenestyksen puolesta, mut enimmäkseen mä pelkään sitä, et mä alan väittää jostaa asiasta vastaan ja sitten saanki nokilleni. Mä pelkään sanoa vastaan asioissa, koska mä pelkään, että käy huonosti, että mä vaikka onnistun nolaamaa itteni. Eilen meni sitte kaikkee tommosee mulla hermot, kauhee angsti päälle ja sit siihen tarttu mukaan vähän kaikki muutki asiat ja tuntu et kaikki asiat on huonosti.

Mä oon kyllästyny olemaa hiljaa - tai kertomaa asioista kierrellen, kaarrellen ja vääristellen esim. runoissa. En mä kuitenkaa voi alkaa vaa aukomaan päätäni, kun mä saatan ärsyyntyä pienistä asioistaki välillä, kuten vaikka huonosta läpästä. Kai se ny alkaa pakosti ottaa päähän ku saa jatkuvasti mauttomii vitsejä kuulla eikä meinaa muuta juttua kuullaakkaa ku ei välttämättä nää hirveesti tyyppejä.

Mä pelkään epäonnistua sekä ihmisten kaa että muissaki asioissa. Mä oon huono häviäjä. Voitto tuntuu jotenki aina ehdottoman tärkeältä. Miks?